|
Virallinen nimi Rokkiarmeijan Viljami, |
 © lupa kuvaajalta |
Hoidettaessa Viljami on todella kärsivällinen ja rauhallinen. Erityisesti se tuntuu pitävän siitä että lapset hoitavat sen, heiltähän löytyy aina taskusta herkku tai pari ja aikaakin rapsutteluun yllin kyllin, toisin kuin aikuisilta. Kaikkia kohtaan Viljami on kuitenkin kiltti, kavioiden nostaminen on ainut homma jossa ori voi laittaa vastaan. Pienestä komennuksesta Viljami kuitenkin muistaa taas että ne kaviotkin pitää nostaa, eikä niitä saa laskea maahan kesken kaiken. Mikäli se kuitenkin laskee, niin pitää nostaa heti uudestaan se ylös. Napakasti komentaen. Vesi ei ole Viljamin mielestä laisinkaan maailman mukavimpia juttuja, mutta kärsivällisenä hevosena kuitenkin sietää niin kokovartalopesun kuin jalkojenkin pesemisen - niin järvessä kuin pesukarsinassakin. Ylenmääräistä uiskentelua ja polskuttelua Viljami ei kuitenkaan harrasta vaikka siihen maastoreissulla olisikin mahdollisuus. Talutettaessa Viljami käyttäytyy yhdellä sanolla sanottuna hienosti, vaikka ruohotupot ovatkin aina silloin tällöin kovin houkuttelevia. Silloin tällöin se kuitenkin saa tarpeen karkailla tai tehdä jotain muuta ilkeää, muten kiskaista itsensä irto ja mennä syömään vihreää. Kuitenkin Viljami lompsii taluttajan vierellä tottelevaisesti, mikäli hän vain pitää huolen ettei Viljami pääse kuikuilemaan turhan kauas..
Ratsuna Viljami on hitaasti lämpenevä. Alkutunnista se on melko jäykkä ja vaatii ratsastajalta paljon töitä saada ori taipumaan ja asettumaan koko ajan kunolla, sekä polkemaan reippaasti alleen. Viljami kuitenkin palkitsee ratsastajansa, mikäli tämä vain jaksaa uurastaa tarpeeksi uutterasti ja kärsivällisesti, ja lopputunnista Viljami kulkeekin jo reippain ja tomerin askelin, mukautuen pehmeästi kaarteissa ja kantaen itsensä hienossa muodossa. Viljamin askellajit ovat todella miellyttävät. Sen käynti on ehkä vähän tahmeaa, mutta kun ratsastaja jaksaa istunnallaan aina silloin tällöin muistuttaa jalkojen siirtelystä, on käynti kuitenkin pitkäaskelista ja matkaavoittavaa. Viljamin ravi on melko pompottavaa, mutta siihenkin tottuu nopeasti kun vain muistaa rentoutua ja hengittää. Laukka Viljamilla taas on aivan ihanaa, oikein pyörivää! Viljami laukka-askel on pitkä ja tasainen, eikä todellakaan mistään huonoimmasta päästä. Aina Viljamilla ratsastaessa pitää muistaa selkeät ja päättäväiset avut, eikä Viljamille saa antaa periksi vaikka sitä vähän laiskottaisikin eikä se jaksaisi oikein tehdä jotakin kunnolla. Tottelematonhan Viljami ei suinkaan ole, kysymys on vain viitsimisestä ja haluamisesta, joskus jopa jääräpäisyydestä.
Esteillä Viljami ei ole laisinkaan lasten ratsu ja pakko myöntää ettei aikuisillakaan aina meinaa kärsivällisyys kestää Viljamin kanssa hypättäessä.. Esteet eivät nimittäin kiinnosta Viljamia pätkän vertaa, niillähän pitää tehdä kovastikin ruumiillista työtä ja nostella koipiakin. Ennen esteharjoituksia Viljami pitää verrytellä todella hyvin ja tehdä sille ehdottoman selväksi ettei laiskottelu auta ollenkaan. Sitten tarvitaankin vain kunnollisia apuja sekä pohkeilla että istunnalla, ja päättäväisyyttä ettei Viljami luikahda salakavalasti esteen ohi (sen tämä Viljami osaa muuten erinomaisesti!) tai tee äkkipysähdystä juuri esteen edessä, jonka se osaa paremmin kuin hyvin. Päätäväisellä ja hyväkuntoisella ratsastajalla Viljami kuitenkin hyppää ihan hyvinkin sitten loppupeleissä, pääseehän se ratana jopa 110 senttiä, mutta pakko myöntää että se on jo melkoinen suoritus - niin ratsastajalta kuin hevoseltakin!
Maastossa Viljami ei ole läheskään niin jähmeä ratsu kuin esteillä. Sitä vain sattuvat kovasti kiinnostamaan teiden varsilla ja niityillä kasvavat syömiskelpoiset kasvit, joiden varalta ratsastajan pitää olla todella tarkkana. Maastossa meneekin yleensä Viljamin kanssa sitä paremmin, mitä reippaampaa vauhtia mennään. Koskaan Viljami ei ole hinkunut muiden hevosten ohi maastossa, eikä se ole koskaan kummemmin mitään säikähtänytkään - näitä normaaleja, kuten kaarteesta yhtäkkiä kovaa vauhtia viilettäviä polkupyöriä lukuunottamatta. Turha siis pelätä että Viljami riistäytyisi käsistä maastossa. Mikäli ratsastaja jostain syystä sattuukin putoamaan, ei Viljami mene lähintä ruohotuppoa kauemmas - talvisin matka pysähtyy muiden hevosten luo. Eli maastoon hevosen selkään voi laittaa lähes kenet tahansa.
Viljami on oikein veikeä konimus, joka vaatii hoitajaltaan hellyydenhuomioituksia ja tarkkoja mielipiteitä. Kun tutustut tähän hevoseen, eivät päiväsi varmasti ole kaikki samanlaisia.
© Essi K.
| i isä VIR MVA Ch Harlekiinin Realismi | ii: Ch R.I. Manteli |
| ie: FNS Iki-Ihana | |
| e emä Siirin Virna | ei: Silmukan Gabriel |
| ee: Nokikylän Enni |
Viljamin isä on aivan upea musta 156 senttimetriä korkea suomenhevosorii Harlekiinin Realismi, joka on menestynyt kilpakentillä hienosti, keräten mukaansa monia sijoituksia. Aloitetaan kouluratsastuksesta, Harlekiinin Realismi on kerännyt KRJ:n maksimisijoitus määrän sekä saanut 1090 virtuaalieuroa voittosummakseen. Orii on myös kantakirjapalkittu 60 pisteellä KTK-III:ksi. VIR MVA Ch arvonimen ori on myös saanut jo 03.01.2007. Realismi on jättänyt jälkeensä tähän mennessä jo 7 jälkeläistä Viljami mukaan lukien.
Isän isänä toimii R.I. Manteli, joka ei kuitenkaan ole menestynyt kisa kentillä, mutta näyttelykehässä sitäkin paremmin. Oriille myönnettiin Champion-arvonimi jo 11.03.2007. Manteli on myös jättänyt jälkeensä useita hienoja jälkeläisiä Realismin lisäksi. Jälkeläisiä on yhteensä kahdeksan kappaletta.
Isän emä FNS Iki-Ihana on kaunistakin kauniimpi liinahtava suomenhevostamma, joltä löytyy säkäkorkeutta 158 senttiä. Tamma on synnyttänyt eläessään ainoastaan kaksi varsaa, Realismin ja Herra Ilarin. Sijoituksia tammalla on viisi, yksi KRJ ja neljä ERJ, joista kaksi on ERJ Cup sijoituksia.
Emä eli suomenhevostamma Siirin Virna näyttäisi olevan sijoittunut 14 kertaa KRJ kouluratsastukseesa sekä 6 kertaa KeRJ kenttäratsastuksessa. Tammalla on vain kaksi jälkeläistä, Viljami sekä Zardassa asusteleva Kimovaaran Bea, joka on oikein hyvin menestynyt. Tosiaan tarkkoja lukuja ei voida sanoa sillä, VRL:n rekisterissä eivät aina kaikki sijoitukset näy mikäli hevosella ollaan kisattu ilman VH-numeroa.
Isän isä Silmukan Gabriel on ruunikko 156 senttimetriä korkea hieno orii, joka on painottunut lähinnä kouluratsasukseen, mutta on kisannut myös este ja kenttäratsastuksessa, sekä myöskin sijoittunut niissä. oriin suvusta löytyy myös hienoja nimiä kuten
Empun Hipseri VIR MVA Ch, KTK II,
Kuujärven Menninkäinen VIR MVA Ch,
Kanervakeiju KTK II,
Liekin Humuli KTK III, YLA3,
Mesimarjan Vallaton VIR MVA Ch, KTK II,
Mesimarjan Neilikka YLA1
Kaunistakin kauniimpi suomenpienhevostamma Nokikylän Enni on Viljamin emän emä. Tamma on väritykseltään tummanrautias ja säkäkorkeutta löytyy myöskin sellaiset 145 senttimetriä, pienhevonen siis. Tamma on kisannut pääasiassa KRJ kouluratsastusta, mutta myös muutama sijoitus VVJ:stä, MEJ:stä sekä ERJ:stä on saatu.
o. Pilkahduksen Mörköpötkö - e.Vilhelmiina SIR (Essin entisen tallin kasvatti)
Voitot on merkitty punaisella ja sijoitukset lihavoitu. Kisoja yhteensä 54 kappaletta joista sijoituksia 17 kappaletta, joista voittoja on 2.
Osallistuttu Elokuun SLA tilaisuus
04.09.2007 - KRJ - Mörkövaara - Helppo B - 166/172Vain Sertit
28.10.2007 - NJ - Aatteen kartano - sh orit - BIS5, MVA-sertKouluvalmennus 25.02.2008 Katvustossa
Viljami kuunteli pohjetta reippaasti, ravi oli reipas ja liitävä. Liikkeet olivat kauniita ja tahti oli hyvä. Käynnissä kaikki onnistui hyvin, se käveli hyvin keskikäynnissä eikä lisätty käynti mennyt tökkiväiseksi tai hätäiseksi. Keskiravi oli liitävä, keskilaukassa Viljami kaatui vähän sisälle. Temmonlisäys ravissa oli hyvä, Viljami kyllä halusi enemmän eteen eikä kuunnellut ohjaa harjoituksessa paljon. Pysähdyksissä jäi odottamaan, mutta kumminkin jännitti lihaksiansa. Peruutuksessa Viljami häkeltyi eikä kävellyt aina kovin suoraan taakseppäin askeleita. Pohkeenväistö sujui hyvin, mutta suuntaa vaihdettaessa Viljami pelleili löytäneensä siitä vikaa.
12.4.08 - Viljami-herralta oli tippunut kenkä, joten soitin tallille saavuttuani kengittäjän, joka tuli, mutta hieman myöhässä. Kengitys sujui jälleen hyvin, mutta pieniä jalan ylhäällä pito vaikeuksia tuppasi vanhoja kenkiä irtiotettaessa olla. Tämän jälkeen Viljami oli taas huippu kunnossa, joten vedimme pienen kouluratsastus treenin loskaisella ulkokentällä, jonka jälkeen käpöttilimme parin kilometrin pituisen lenkin metsän siimeksessä.
25.4.08 - Lumet ovat jo melkein sulaneet ja Viljami kokee suurta rakkautta rinnassaan, kevät tulee, ja tammat alkavat taas kiinnostaa. Menin hakemaan Viljamin pois tarhasta harjausta varten, no tämä mieshän oli sitten piehtaroinut oikein olantakaa, joten eipä siihen mikään kharja enää auttanut, vaan talutin Viltsun suoraan pesukarsinaan ja suihkutin viljamin puhtaaksi. Tottakai kun kerrankin sain aikaan pesta kaakkimuksen niin pesin sen sitten ihan shampoolla. Viljami oli mielissään kun pääsi pitkästä aikaan nauttimaa kylvystä. Puin viljamille päälle fleece-loimen ja laitoin sen karsinaan ja tulin myöhemmin ottamaan loimen pois ja vein sen tarhaan.
1.5.08 - Saavuin tallille tuttuun tapaan kahdentoista maissa aamupäivällä ja tällä kertaa suuntasin suoraan satulahuoneeseen Viljamin ei niin puhtaiden varusteiden luokse ja puhdistin aluksi satulan ja suitset sekä likaisimmat harjat. Tämän jälkeen hain Viltsun käytävälle ja harjailin sen huolella, jonka jälkeen puin sille suitset (toiset, ei niitä märkiä) ja otin ohjat kaulata käsiini ja talutin poitsun ulos ranmpin viereen ja kapusuin itse rampille ja 'hyppäsin' selkään. Teimme Viljamin kanssa pitkähkön kävely lenkin maastossa. Takaisin tullessa juuri ennen tallin pihaa fasaani säpsähtää lentoon ja tottakai tämä meidän villi oriimme viljami kavahtaa pystyyn ja lennän itse persuksilleni lumikasaan. Ja Viljamin kiinni otto alkaa. Itseasiassa tallityttömme Sanni oli jo saanut Vilden kiinni kun pääsin tallin portista sisään.
10.6.08 - Vilde oli nähtä västi kaatunut tarhassa ja kolhaisstu takajalallaan oudon vekin etujalkaan, jonka seurauksena jalka sitten oli turvonnut mukavan pasuksi. Soitin eläinlääkärin paikalle tutkimaan rakkaimpani. No ei siinä mitään lääkettä piikin sekä jauheen muodossa tulehduksen estämiseksi sekä muutama päivä karsina lepoa ja sitten taas kevyitä käynti lenkkejä jonka jälkeen pitäisi jo pystyä ratsastamaan kunnolla. -huoh, ei sen isompi juttu siis.
25.6.08 - Viljamin jalka on jo täysin parantunut ja sen jalassa komeilee enää pieni ruven näköinen. Menimme Viljamin kanssa kevyen koulutreenin tulevia kisoja varten. Poika oli erityisen reippaalla päällä. Kesäkin on jo tullut ja lämpöistä on aurinko paistaa ja uima rannat täyttyvät. Ja miinus puolina toden totta ne ötökät, hyih.
3.7.08 - Tulin tallille jossain kahdeksan maissa illalla sillä lämpöalkoi jo pikkuhiljaa laskemaan hieman inhimilliempiin lukemiin, sillä kuka nyt hevosensa lämpöhalvaukseen haluaisi tappaa. Pistin Viljamin kiinni ulos harjaus puomiin ja rupasin harjailemaan sitä, jonka jälkeen puin Viljamille sen upo uudet suitset jotka olin ostanut vanhojen, erittäin kuluneiden tilalle. Satulakin alkaa olemaan sitä luokkaa että uusi pitäisi ostaa ihan pian, ei sentään kilpailu kamppeita viitsisi käyttää maastolenkillä - eihän? No kun sain viljamille suitset päähän, lähdimme käpöttelemään hissukseen kohti järven rantaa. No pääsimme rannalle ja heitin ylimääräisert vaatteet uikkareiden päältä pois ja kömmimme vereen viljamin kanssa kahlailemaan, sillä järvi on ihana hiekka pohjainen ja matalaa osiota on pitkän matkaa. Viljami sitten leikki oman aikansa vedessä, jona jälkeen suuntasimme ravissa suin kohti kotia. (no emme sentän loppu käyntejä unohtaneet) Vein Viljamin takaisin sen omalle personal laitumelle ja lähdin itse kotia kohti.
31.7.08 - Tulin tallille käymään vain aivan pikaisesti katsomaan kultapoikiani Viljamia ja uutta tulokasta Kiusaa. Pojat olivat jo ystävystyneet ja pitivätkin toisitaan. Vein polleille laitumelle lisää vettä sekä kuivattuja leipia, omenia ja kuivaa heinää. Hevosilla siis kaikki ok. Ei haavoja tai polkemia. Ruiskutin poikiin myös hyönteis myrkkyä.
